keskiviikko 8. syyskuuta 2010

I can't remember

Jos on ailahtelevä pää ja mieli niin mitä tehdä?
Sitä ei voi jättää sisälle vaan sen on pakko päästä keinumaan, kurkottamaan tähtiä,
näätteks tekin sen tähden? Se saattaa olla pilven takana, mutta siellä se on. Toisten tarvitsee katsoa tarkkaan jotta sen löytäisi, toiset ei löydä sitä koskaan ja yhdet näkevät sen aina.

Tämä tyttö haluaisi värjätä hiukset tummiksi, pyörättää kaiken ylösalaisin ja nauraa huomis aamuun.
Violetti on kiva väri, sillä sanotaan olevan parantavaa ja puhdistavaa voimaa. Se on myös luovaa ja herkkää.

Kuinka monta minuuttia huomiseen on? Helsingin taivaalla räjähtelee. Istuisinko kahvilan terassilla, päässä hyvää ja hassua, kahvin kera joka kylmenee odottaessa. Näkisinkö ihmisiä, keitä? Vai miettisinkö miten minun kävisi lentokoneessa. Kuuntelisinko vieressä istuvia venäjää puhuvia, he ovat kohteliaita, toinen ojentaa takkini jos se tippuu maahan. Miettisinkö pyhää, kuuntelisinko tuulta, kirjoittaisinko blogiin, laulaisinko elonrippeen kadottamalla äänellä, puhuisinko omiani ja englantia, kirjoittaisinko kirjeen ystävälle, tippuisinko keinusta ja katsoisinko seinää täynnä kortteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: