maanantai 24. tammikuuta 2011

Perhosia ja sinitarraa

Image and video hosting by TinyPic

Jos olisin perhonen, laulaisin ilosta lentäessäni niityllä. Koko maailma ois ihan uus, mä oisin ihan uus, mutta toisinaan usko katoaa itsestään ja olen kuin sinitarran pala pitämässä julistetta seinällä odottaen ikuisuuden, että juliste putoaa ja hätkähtäisin taas elämään.

Toisinaan oon innoissani kaikesta, naurankin niin että bussit on kyllästynyt muhun, haaveilen aivan toivottomista asioista, ehkä musta tulee vielä vaikka mitä, mutta sitten kuuluu tömähdys kun olen pudonnut lattialle.

Tottakai pettymys itteensä iskee varmasti kaikille jossain vaiheessa ja tulee vielä moneenkin kertaan iskemään, täytyis vaan kuintenkin ajatella että ollaan kaikki ihmisiä, ihminen erehtyy, ihminen pettyy, mutta kaikelle on aikansa, huomenna saatan olla vuorenpäällä iloitsemassa onnesta, ei sitä koskaan tiedä!

En vain ymmärrä kuinka voin unohtaa näinkin yksin kertaisen lauseen, mitä olen vaikka kelle ja kuinka usein kohenut: Älä pilaa tätä päivää huomisen murheilla!

ps. ruutupaita on Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta!!!!!!! kantsii käydä sielä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: