perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kesäflunssakuume


Kipeänä ei pysty liikahtamaan kotoa. Sitä nukkuu joko sängyn pohjalla tai tekee jotai mikä ei rasita, lukee kirjaa tai vastaavaa. Lopulta kun kuume laski sain jotain aikaseksi. Minusta nimittäin tuntui siltä että olen ihan tyhjän kanssa jos mitään en tee, mutta en kuitenkaan mitää rankkaa voinut ajatellakkaan. Sain kavennettua paidan ja korjattua hameen. Juotua  kuumaa ja katsottua koko ekan tuottarit the Carrie Diaries:stä. Nyt harmittaa kun toinen tuottari ei ole vielä tullut. 






Mikä sulle on parasta lääkettä sairastaessasi?

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kauniiden ja komeiden päivä



Viimeinen kouluvuosi Länsi Helsingin-lukiossa on ohi, monelta ystävältäni. Viimeinen vuosi oli myös koululle. Montaa ihmistä vieläkin mietityttävästä syystä koulu lakkautetaan ja tässä näemme viimeiset valmistujat nostamassa valkolakkia päähänsä. Kuinka surullista se onkaan, että hieno ja hyvä koulu lakkautetaan täytyy päivästä myös iloita, moni on ansainnut tuo lakin päähänsä jopa vaikeimmankin kautta!
Vanha rehtorimme kävi myös hakemassa muotokuvansa pois koulun auditorion seinältä. Sen nostamisessa pois koulun entiset oppilaat olivat auttamassa, ja taulu ojennettiin oikeaoppisesti sen haltijalle.





Ilon ja surun tunnelmat koululla kestivät yllättävän pitkään, pitihän minun ehtiä vielä moniin juhliin. Kerettiin mustakin nappaa vielä viimeinen kuva tuon koulun edessä.
Autolla huristellen paikasta toiseen ja jokaisen välissä kenkien vaihto :D





Ensimmäinen juhla oli Katjan luona. Ai hitsi mun kultainen Katja oli niin hienona! Mekko oli vielä ajatelkaapas kaksi päivää ennen valmistujaisia ostettu, ja on täydellinen! Katja oli tilannut aiemman mekon netistä, mutta hän sai sen viimeisellä viikolla ennen juhlia, ja mekko oli VÄÄRÄ! Täysin väärä. Ajattelin, että ehkä näin kuuluikin käydä, nimittäin juhlapäivän mekko on niin upea!
Olimme kaveriporukalla päättäneet ostaa yhteislahjan Katjalle. Hänellä ei ole moneen vuoteen ollut kameraa ja hänen puhelimen kameralla ei suoraan sanottuna pysty kuvata, joten valkoinen samsungin digikamera oli hänelle kuin tehty, olisitte nähneet ilmeen kuinka happy hän oli!
Se on niin paras fiilis kun lahjat onnistuu!

Lopuksi halusin vielä ottaa hänestä muutaman kuvan. =)



Katjan jälkeen lähdimme Juhanan luokse, jossa emme olleet yhtä kauan aikaa. Ehdin kuitenkin heidänkin salaatit maistaa (oikein muuta syötävää en kenenkään juhlista itselleni keksinyt) ja laitoimme myös paljon ruusuja maljakkoihin.

Matka jatkui. Kävin Aksun ylppäreissä, joista ei ole kuvia, mutta sieläkin olin hyvää salaattia, plussana oli alkoholiton booli (näin autoilijoille tosi kiva piristys!) =)
Seuraavaksi kävimme rakkaan ystäväni Camillan luokse, meinasi jopa tulla niin kiire ettei oltaisi ehditty häntä sielä näkemään mutta ehdimme!


 Juhlapäivän kunniaksi Napsukin antoi minun silittää häntä pitkästä aikaa!
Olimme aika yhtä mieltä koko illan että Camilla näytti kuin prinsessa Madeleinelta! Niin kauniina ja tuo mekon väri sopii hänelle niin hyvin! Camillallekin ostimme kaveriporukalla yhteislahjan, mutta siitä ei valitettavasti tullut kuvaa. Se oli mini kaiutin, jonka hän voi kantaa ulkona mukana. Aiemman hän oli kadottanut joka oli hänelle niin tärkeä, joten nyt hän sai uuden.
 Päästiin vielä poseeraamaan iskän kuplan vieressä samalla kun puhuin äidin kummitytön kanssa puhelimessa ja pahoittelin etten ehdi tulemaan hänen juhliinsa.



Viimeinen juhla johon ehdimme oli Laajasalossa Vilman luona. Pyysin häntäkin erikseen että saisin ottaa kuvan, minusta tästä tuli jotenkin niin nätti kuva. Lakki päässä, onnellinen saavutuksistaan ja katse kohti tulevaa!
Olimme lopulta lähdössä kaupankautta kotiin varttia vaille yhdeksän illalla.

Harmittamaan jäi kun en ehtinyt työkaverin juhliin, äidin kummitytön juhliin enkä entisen työkaverin juhliin.
Tuli niin huono omatunto, mutta kaikki vain sanoivat minulle: et voi revetä joka suuntaan, ei ole aina mahdollista ehtiä kaikkialle.




Viimein sain tämän ylppäri postauksen julkaistua. Pahoittelen, aikaa ei ole ollut. Nyt taas melkein jaksamista ei ole ollut. En tiedä kuinka moni on huomioinut saman, mutta minun kohdalla postaaminen on hyvin uuvuttavaa ja aikaa vievää. Se ei ole ainoastaan laitetaan kuva ja puhutaan jotain. (riippuu tietenkin ihmisestä) Minulla nimittäin ensin kestää tuhat vuotta valita ne kuvat jotka suostun laittamaan, sen jälkeen rupean miettimään mitä kerron ja viimeisenä tulee jonkunmoinen oikoluku vielä (koska lukihärö).
Varsinkin kun nyt kipeänä on niin ei sitä kaikkea jaksa eikä pidäkkään jaksaa, tämänkin kirjoittamiseen meni turhan liian kauan nyt. (ei yhtä kauan olisi mennyt muulloin)

Jeps uudet Dinskon ihanuus korot oli jalassa juhlapäivänä, päällä kukka mekko jonka merkkiä ja osto kauppaa en enää muista, ostettu kuitenkin suomesta, äidin laukku ja miun oma valmistujais lahja itselleni eli uusi jakku, yllättävää mutta h&m.

hyvää yötä kullat ja paljon onnea vielä kaikille ruudun toisella puolella oleville, jotka myös jollain muotoa valmistui tänä vuonna ♥ !!!
-Anna





Minäkin valmistuin tänäkin keväänä





  Suomenlinnan jälkeen päästyäni kotiin tajusin että oli pakko juosta ostamaan jo nyt ruusut opelle, aamulla koulun valmistujaisia ennen en enää ehtisi. Päätimme ostaa sinisen kukkakimpun, mutta olimme hieman myöhään liikkeellä, olihan nimittäin samana viikonloppuna kaikilla ylppärijuhlat ja kimput oli jo tilattu ja tehty, nyt ei enää päivää aiemmin ja klo 19:45 illalla saanut kimppua. Joten koska meitä on 16(Oliko näin?) oppilasta luokalla ostimme niin monta sinistä ruusua kuin oppilaita oli, sininen on opemme lempi väri ja hän on aina sinisissä =)
Ehdin ostamaan ne, sitten vain viileään yösi.
Olin luvannut ystävilleni että meille saa tulla syömään käärretorttua kun valmistun, en mitään suuria juhlia pidä, se olisi vain ollut hassua. No tässä se on tai tekovaihe siitä, ensimmäinen kääretorttu käsistäni joka on gluteeniton ja laktoositon!




Koulun juhla kappelissa. Hmm.. Sitä ennen pakoilimme opettajaamme ja sniikkasimme aulaemännälle ruusut piiloon. Olimme luokan kanssa päättäneet laittautua hienoiksi, se oli niin hauskaa! Mutta minkä vuoksi? Senkö vuoksi, että istuimme pitkään juhlassa jossa oli tuhat musiikkiesitystä (muutamat tosin todella hyviä) ja kuuntelimme luokkalaisemme puheen (oli koko juhlan paras esitys!) vai minkä vuoksi? No tietenkin itsemme ja toistemme vuoksi! 
Opettajamme alkoi melkein kunnolla itkemään kun annoimme hänelle ruusut. Olimme melko iloisella päällä kaikki vaikka olihan tuo harmillinen päivä, ehkä pelottavakin siltä osin tuleeko näitä hienoja ihmisiä vielä näkemään! Nyt on vuosi opiskeltu tiiviisti HEO:ssa, juhlittu yhdessä, nautittu vapaa-ajasta yhdessä, käyty toistemme tupareissa ja vaikka mitä ja missä. Kyllä tulee tätä RTV (radio ja tv-journalismi linja) luokkaa niin kova ikävä! Voisin sanoa tähän mennessäni parhaimmaksi kouluvuodeksi jota minulla on ollut! 




Kävimme vielä puistossa istuskelemassa porukalla, kunnes kaikki alkoivat lähteä omiin suuntiinsa.

Minä suuntasin jossain vaiheessa kotiin, odottamaan vieraita ja poikaystävän näkemistä pitkästä aikaa!








Pöydässä oli myös hieman suolaista. Parvekkeella söimme lopulta, siellä oli niin mukavan viihtyisää varsinkin noin hienolla säällä!



Käärretortusta tykättiin paljon, ei kuulemma maistunut gluteenittomalta, josta olin täysin samaa mieltä. Pitääpä leipoa useamminkin! :) Ja Sepiltä sain valmistujaislahjaksi ruusun, vieläpä oikein hyvän värisen! Eihän mulla mitään muuta pinkkiä ollutkaan päällä! Allu ja Johanna ja Allun äiti toivat mulle vielä muistikortin, 32GB, jonka otin heti ylppäri päivänä käyttöön kun kiersin juhlia läpi, aatelkaa mun kamera ei ole vieläkään kyennyt näyttämään kuinka monta kuvaa voin vielä ottaa, oon ottanut nyt ehkä kohta 1000 kuvaa sille kortille. Jeejee ei tila lopu kesken!

-terv. Anna =)

ps. olin niin iloinen koko päivästä, iltaa kuitenkaan mainitsematta.

Suomenlinna toukokuun lopussa



Suomenlinnaan matka kävi ennen koulun loppumista. Pidimme luokan kanssa retken vielä viimeistä kertaa, tälläkertaa emme kuitenkaan suunnanneet kohti kantabaaria. Nippanappa, että ehdimme lauttaan, miksi sitä aina päätyy juoksemaan. Olipas harmaa aamu, ihan pelotti että mitä tästä päivästä tulee, Suokissa ei nimittäin ole paljon tekemistä jos pitää juoksennella paikasta toiseen pitämään suojaa sateelta. Mukaamme lähti myös kaksi ihanaa pikkukoirulia, Vilma ja Ilona. 







Oltuamme hetken maissa ja käytyämme Siwassa (jonka olinpaikka on muuten muuttunut), rupesi aurinko paistamaan, ihanaa! Kävimme katsomassa puolentunnin pituisen videon Suomenlinnan historiasta, se oli ihan mielenkiintoinen. Sen jälkeen olisimme käyneet tunneleita läpi, mutta niihin oli valunut aivan liian paljon vettä, joten niihin oli turha lähteä kahlaamaan.









Päätimme istuutua alas mukavalle ja rauhalliselle nurmikko kohdalle, luultavasti senkin takia oli melko rauhallista, sillä muut kiersivät meitä kaukaa. Meidän koko luokka on aina ollut sellainen että meistä lähtee ääntä ja RTV kyllä huomataan, joten mahtoivatko muut ihmiset mielummin kulkea ohi kuin istuutua viereemme (vaikkei koko luokkaa ollutkaan paikalla)... Tuli aivan mahtava päivä. Ainut mikä Helsingissä aina riivaa on merituuli, mutta hyvässä seurassa sekin välillä unohtui. =)
Istuskeltiin, juotiin, syötiin eväitä. Jutuskeltiin kuulumisia, olihan juuri monen työharjoittelu loppunut. Ja juttelimme tapamme mukaan myös kaikesta niin oudosta, ettei kukaan muista mistä puheenaiheet lähtivät.
Oli erittäin mukavaa vain olla ja pitää hauskaa, koiratkin nauttivat säästä ja kaikesta siitä huomiosta jota jokapuolelta saivat. =)






Matka jatkui taas jonkun ajan kuluttua. Vastaan tuli mitä mielenkiintoisimpia asioita, ainakin pikkukoiran silmistä katsoa, mikä tuo oli? kun katti käveli vapaana meidän ohi. Kaunista oli, tykästyin niin noihin kirsikkapuunkukkiin. Ja viimein mustakin taas pari kuvaa. Yhteensä koko päivältä otin noin 400 kuvaa, joista  nopeasti laskettuna 20 oli musta, joista 6 oli julkaisu kelpoista :D
Sitä se teettää kun aina on itse kameran takana, ihmiset jopa tottuvat siihen niin että mun täytyy aivan pyytää erikseen voisko mustakin saada jonkun kuvan.
Suomenlinnassa mulla oli äitin tekemä pitsineuletoppi päällä, toi oli siitä kiva, että melko lämmin, mutta tarpeeksi vilponen kun tuli kuuma, eli erittäin sopiva!











Bar Valimo oli viimeinen pysähdys paikka ennen kotiinlähtöä. Tuo ulkoterassi oli niin ihana, ihmettelin vain miksi muut asiakkaat istuivat sisällä.. Jutuskelua taas riitti laidasta laitaan ja kun omat juomat olivat loppuneet pääsi tuolta ostamaan lisää. Itse join koko reissun aikana yhden lasin valkkaria, taisin jopa olla koko porukasta ainut viininystävä tuono kauniina päivänä Suomenlinnassa.
Innostuin myös hieman lähtemään kuvaamaan, pelkkä paikallaan itsuminen ei silloin kiinnosta, kun ympärillä näkyy kaikkea mitä ei ole aiemmin nähnyt. En ollut käynyt tuossa osassa Suomenlinnaan aiemmin, telakka ja venelaituri, kaikkea jännää! Kävin myös yllättämässä loput luokasta kun osa oli jo lähtenyt ja otin venelaiturilta heistä kuvan. En tiedä pitäisikö olla ylpeä että osasin sniikata itseni tuonne muiden huomaamatta vaiko olla hieman pettynyt ja surullinen kun kukaan ei ollut huomannut, että olin lähtenyt pöydästä... No mutta sain heistä kivan kuvan =)






Ja takaisin mantereen puolelle. Ihmisetkin olivat heränneet koloistaan kun aurinko oli näyttänyt itsensä, ihana kesä fiilis, mutta milloin se kesä viimein tulee.. sitä odottelen tässä kipeenä kun viimein ehdi tänne kirjoitella.