perjantai 14. kesäkuuta 2013

"Jokaisen kertomuksen täytyy alkaa samalla tavalla, sitten ei enää ole niin väliä."

(huomaatteko mun kiillevaurion, vai onko toi ees kiillevaurioo, ois kiva saada hampilääkäriin aika, muuten en hymyile pitkään aikaan!)

Hesarin Teema -lehden 2/13

ja Toven oma ateljee avataan yleisölle, pakko päästä käymään! 

(Katja nappas kuvan kun oltiin iltakahveilla)
Kun auringon säteet piileskelevät ja pimentävät maan, värit on ainut pelastus. Kuinka olisi aikaa joka päivä. Istuisin riipputuolissa, lukisin Tovesta. Tai lähtisin maalle ja menisin piiloin kuten nuo mukavat auringon säteet. Olisin onnellinen omassa tyyssijassani.
Olen aina rakastanut Tove Janssonin tekstejä, en ainoastaan muumeja. Yhdessä vaiheessa luin hänen elämän kerran Kuvanveistäjän tytär, se oli ihanan pikkulapsin silmin kuvattu ja kirjoitettu. Huolettomuus jäi päälimmäiseksi mieleeni. Vaikka ajat olisivatkin rankkia. Mielestäni Tovella on hienoa filosifiaa ja kieli kertoa asioita juuri oikeilla sanoilla. 

Kaikki miehet juhlivat ja ovat kavereita, toinen ei koskaan jätä toista pulaan. Kaveri voi sanoa kauheita asioita, mutta seuraavana päivänä se on unohdettu. Kaveri ei anna anteeksi, hän vain unohtaa, nainen antaa anteeksi, mutta ei unohda ikinä. Niin se on. Siksi naiset eivät saa juhlia. Anteeksisaaminen on hyvin kiusallista.
Kuvanveistäjän tytär - Tove Jansson 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: