perjantai 8. marraskuuta 2013

Minut on haastettu, sinut on haastettu!

Sain hiljattain haasteen Elisalta jolla on muuten älyttömän kiinnostava blogi, kiitos oikein kovasti ja kohta päästään näkemään onnistuinko siinä laisinkaan! 

Haasteen tarkoituksena on haastaa uusia blogeja, joissa on alle 300 lukijaa ja antaa blogille näkyvyyttä.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa itsestään 11 faktaa.

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.
5. Haasteessa tulee lukea, kuka sinut on haastanut ja kertoa se haastatuille.
6. Ei saa haastaa sitä, joka sinut haastoi.





11 Facts 

1. Tämä ei ole ensimmäinen blogini. Edelliseen pääsee tästä linkistä http://karkkipaperiunelma.blogspot.fi/ ja sen aloitin vuonna 2008. Sitäkin ennen mulla oli niin sanottu blogi, jonka näki hyvin harvat, se oli jollain tavalla messengerin ja hotmailin kautta, muistaako kukaan muu tällaista? Sitä blogia en ikinä poistanut, kaiketi "toiminto" vain katosi, mutta kuvat olen saanut hotmailin kautta takaisin.
Aluksi se oli jotain niin uutta, ei kukaan muu mun tuttu kirjoittanut mitään. Taisin aloittaa jo ala-asteen lopussa sinne kirjoittaa. Ja se oli kuten blogi alunperin on tarkoittanut webbipäiväkirjaa. Olen yrittänyt pitää päiväkirja otteen aina blogissani, en ole ikinä halunnut mieltää blogiani tai mitään niistä ns. "muotiblogiksi" tai vastaavaksi. Oman tyylin esittelyä olen teille näyttänyt, mutta tyyli onkin aivan oma juttunsa. 


2. Mulla on lukemisvaikeus, lukihärö. Ja sitä on epäilty ala-asteelta lähtien. Muttei todettu kuin vasta lukiossa, vuotta ennen kirjoituksia. Opin todella myöhään lukemaan. Ja se vaikeutti todella paljon uuden kielen aloittamista. Kolmannella luokalla kun alkoi englanti, en meinannut pärjätä sitten ollenkaan, se oli tuskaa ja aivan kamalaa, opettajakaan ei edestukenut minua. Mikä se semmonen ope on kun ei ota jotaista oppilasta yksilönä huomioon... no onhan noita ollut muitakin. Sen takia mun enkku reistailee vieläkin. Töissä pärjään, mutta kirjoittaminen ei suju enää laisinkaa, mun pitäis pitää koko kieltä kaikin puolin yllä jotta joskus voisin sitä kohtuullisesti osata. Ruotsi olikin helpompi oppia, se alkoi myöhemmin ja osasin silloin jo lukea sentään suomeksikin jo hyvin. Nyt tiedätte ainakin syyn kirjoitusvirheisiin, mä en oikeesti näe niitä. Mutta olen oppinut keskittymään enemmän, jotta niitä ei tulisi niin paljon. On tällä häröilyllä omat hyvät ja huonot puolensa. Monet itkut olen itkenyt tämän vamman parissa. 

3. Mulla ei ole tarpeeksi itsekuria ja päättäväisyyttä. On monia asioita, joita haluisin alkaa tekemään, mutta eipä onnistu, en saa itteäni niskasta kiinni. Haluaisin alkaa liikkumaan ja löytää oman liikuntamuodon. Tiedän, että sali ei ole mun juttu! Tämän liikkumisasian ympärillä olen pähkäillyt koko elämäni. Pienenä toivoin että vanhemmat olisi patistanut mua kokeilee eri liikuntaharrastuksia, mutta ikinä niin ei käynyt. He olivat sitä mieltä että voin aloittaa ihan minkä vain itse halusin. Enhän mä osannut ikinä päättää. Toinen asia olisi lopettaa tupakan polttaminen. Tuntuu, että kaipaisin enemmän rohkaisua sen lopettamiseen ja vähemmän manaamista siitä että poltan. Olen oikeasti huono päättämään asioita ja tämä on yksi todella vaikea kohta jolle kaipaisin apua. 




4. Olen aivan hakusessa mitä mä tältä elämältä haluan. Tai tarkennettuna, mitä vaikka haluisin opiskella, mihin tähtään tulevassa. Välillä tuntuu että monella on lapsuuden haaveita ja unelmia ja he pääsevät toteuttamaan niitä ja toiset vain tuntuvat tietävän että HAA tää on mun juttu. No musta tuntuu että kaikki on mun juttuja. Koulussa opo oli ylpeä musta kun mulla oli potentiaalia niin moneen asiaan. (Kuitenkin kirjoitin todella huonot paperit lukiosta ulos) Se oli kuulemma valtti että osaa kaikkea melko hyvin ja että on kiinnostunut monesta eria asiasta. Mulle itselleni se on henkilökohtaisesti ollut melko suuri taakka. Tässä tulee vastaan taas päättämisen vaikeus. Olisi helppoa jos olisi yksi asia johon tähdätä ja keskittää kaikki energia ja motivaatio, mitä sitten kun ei ole. No sitten kokeillaan hieman kaikkea. Mähän opiskelin viimevuoden Radio- ja tv-journalismia ja tänä vuonna Fashion Designia, ens vuonna lähenkö sähkäriks opiskelee? Kuka tietää.. ahdistavaa. 

5. Mun mielestä osaan meikata hyvin. Meikkaaminen on hauskaa ja ihan kuin taidetta. Pääsee maalaamaan ja kokeilee kaikkea uutta. Välillä on kivaa itekseen kokeilla tosiaan kaikkea jännää mitä meikeistä vain saa aikaan. Tykkäsin myös siitä kun pääsi lukiossa maskeeraamaan esityksissä ihmisiä, oli aina hienoo huomata jos oli onnistunu ja lopputulos oli hyvä. En tiiä mitä muut mun meikkaamisesta on mieltä, mutta kyl elämäs on ain tärkeintä se että ite on tyytyväinen. ;)




6. Olen laihtunut. Viime kesän alussa laihduin noin kuukaudessa 6kiloa, ja se oli shokki. En mä ikinä laihdu. Mulla on pysyny monia vuosia kroppa saman painusena, ja aina oon ollu iha normaali. Ja apua tää säikäytti mut toden teolla. Olin jo ainaki omasta mielestä muuttunu alipainoseks ikään ja pituuteen nähden, + painoin vähemmän kuin muin 6 vuotta nuorempi pikkusisko joka on aivan normaalipainoinen. Huh, onneksi nyt on tullut jo muutama kilo lisää! 


7. Syön gluteenitonta & laktoositonta. Tää itseasiassa liittyy tuohon laihtumiseen, eli tässä syy. Mulla on ollu vatsaongelmia tän vuoden tammikuusta lähtien + mulla on stressivatsa. Lääkäri totesi, että mulla on ärtyvänsuolen oireyhtymä. Tosiaan totesi. Teistejä mulla on otettu vain kilpirauhasen vajaatoiminta, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja raskaustesti. No, eipä ollu mitään yllärikös tuo. En ole ikinä ollu allerginen millekkään tai yliherkkä. Muutin ruokavalio lääkärin ohjeiden mukaiseksi, gluteenittomaksi ja laktoosittomaksi + muita ainesosia. Tämän myötä lähti kyllä ruokahalu ja samalla kilot. Nyt olen pitkään miettinyt mennä sisätautilääkärille, olisi nimittäin hyvin kiva tietää täytyykö mun oikeesti syödä näin, vai mikä mulla oikeesti on. ps. enkä juo kahvia enää ;(

8. My first love. Ollaan nyt seurusteltu päälle kaksi vuotta. Ja myönnän, en ole seurustellu aiemmin. Johon saattaa liittyä syitä, että en pitäny itteäni seurustelu tyyppinä ja jätkät joita olin tavannut ei myöskään istunut siihen kategoriaan, että niiden kanssa olisi voinut jonkin suhteen aloittaa... Noin pari viikkoa taisi olla eniten mitä olin niinsanotusti ollut tätä ennen yhdessä. Ja eihän tollasta ees lasketa seurusteluksi. Kohta oma kulta pääsee viimein pois armeijasta. Noin vuosi on sitten vierähtänyt inttileskenä ja hieman jännittää miltä se arki sitten taas tuntuu kun kumpikin pääsee kattelee toisen naamaa päivästä toiseen ;P





9. Tykkään valokuvata. Olisin aikanaan halunnu lähtee opiskelee valokuvausta ja yrittää luoda sillä uraa. No way! En uskalla lähteä niin arveluttavalle ja epävarmalle alalla (ihan kuin nää mun aiemmat opiskelut ei olis myös yhtä epävarmoja). Muutenkin aina ajattelin, että mukavampaa pitää se harrastuksena, koska se on niin rakas harrastus ettei siitä haluisi töitä tehdä. Mutta välillä harmittaa älyttömän paljon, että saatan itse kuvata vaikka koko illan jonkun kaverin luona ja musta ei satu sitten löytymään yhtään kuvaa. Kai jenkigin on tottunu että mä oon se joka kuvaa, onhan se sentään se turvallisempi ja parempi puoli olla kameraa, mutta kyllä ois mukavaa jos mustakin jäisi muistoja :D 

10. Mun selkäranka on leikattu. Lääkäri kysäisi pari viikkoa sitten kuunnellessaan keuhkojani, että ootkos ollut jossain selkäleikkauksessa aika näyttävä arpi. No mitähän tuohon olisi voinut vastata. Mulla menee selkärankaa pitkin noin niskasta lähtevä suora arpi alaselkään asti. Mulle tehtiin 6 vuotta sitten selkäleikkaus. Mulla oli ollu skolioosi, joka huomattiin vasta kun menin yläasteelle. Sitä yritettiin jumpalla hoitaa, mutta ei ollut hyvät tulokset. Lopulta monien tarkastusten jälkeen leikkaukseen ennen rippikoulua. Eli mun selkäranka suoristettiin. Se oli ollut s-mallinen skolioosi. Ja tosiaan niin paha ettei voitu muuten hoitaa (ei edes korsetilla) kuin leikkaamalla. Se oli iso leikkaus, 10 pv sairaalassa, 1kk kotona, ja puol vuotta liikuntakieltoa. Nykyään en edes muista kunnolla koko juttua. Mutta aina silloin kun selkä rasittuu ja menee todella kipeäksi tulee leikkausaika mieleen. Nousen vieläkin sängystä samalla tavalla kuin silloin miten minulle neuvottiin, en pysty kumartua normaalisti ja oli muuten oikeesti rankkaa opetella kävelee uusiks sen leikkauksen jälkeen kun koko kroppa tuntui kuin puulankulta joka ei taivu mihinkää suuntaa. 



11. Mulla on ollu tosi huono itsevarmuus. Jep, tuota leikkausta ennen olin ollut hyvin syrjäytynyt, ainakin omasta mielestä, puin päälleni vain isoja Hurriganes paitoja ja en uskaltanut olla se kuka olin. Leikkauksen myötä oli myös hankalaa, kun tuntui että olin aivan erilainen kuin muut. Tuntui kuin olisin jotenkin vammaantunut, vaikka oikeasti minut oltiin korjattu. Rippikoulu tuli tosiaan kesällä tuon leikkauksen jälkeen. Meidän ripari oli Pilistveressä, Virossa. Tykkäsin paikasta tosi paljon ja ihmisistä. Eräs vieläkin hyvä kaveri opetti mulle siellä, että hei Anna sä elät sun omaa elämää, ei kannata ja saa miettii mitä muut susta ajattelee, pitää olla oma ittensä. Sillon mä havahduin. Sen jälkeen onkin vain ollut nousua ylöspäin. Paljon oli apua kyllä mulle riparista ja siitä, että jäin kirkon toimintaan mukaan, meillä oli sielä oma porukka, kukaan ei tuominnu, sait olla oma ittes ja siel oli vain aina jotenki hyvä olla.



11 Questions for me


1. Jokin asia missä olet tosi taitava?
Viheltää. Jotkuthan ei osaa sitä ollenkaan ja toiset vain yhen soinnun. Omasta mielestä osaan tosi hyvin, välillä on niin hauskaa viheltää biisejä, tai itteasias niin laulun sanoja. 
2. Jokin asia missä olet todella huono?
Uimaan. Mä luulin pienenä, että oisin siinä hyvä, mutta oikeesti en oo. Hieman jopa pelkäänki vettä. En saa jotenki pidettyy jalkoja tarpeeksi pinnassa, jotta jaksaisin potkia pitkiä matkoja. Lasten altaat on parhaita kun yltää jalat pohjaan ;D
3. Mikä on suurin unelmasi?
Ennen mä halusin olla laulaja. Kouluissa mä lauloin aina ja oon siitä jonkun stipendinkin saanut. Mutta sillon kun Idols tuli, nii olisin oikeesti halunnu päästä laulaa sinne ja päästä laulaa kaikille.. enää en. Äänialakin on muuttunut paljon. Toinen haave oli tehdä vaatteita. 
4. Jos saisit muuttaa asumaan minne tahansa, minkä paikan valitsisit?
Ai kauhee en mä osaa sanoo, oon käyny nii harvoissa paikoissa. Mulle käy ihan hyvin asuu Suomessa (mielellää stadissa), tietenkin jos rahasta ei ois kiinni nii kyllä vois olla hieman isompi kuin tää 3h keittiö.
 5. Viihdytkö mielummin maaseudulla vai kaupungin vilinässä?
Toi vilinässä kuulostaa melko kauheelta. Tykkään kyllä olla kaupungissa, niinkuin asunkin. Mutta välillä tietenkin kaipaisi niinsanottuun maaseudun rauhaan. Se on omaa luksusta kun pääsee kesällä saareen, jossa ei oo ketään muita kuin se porukka joka on sinne veneellä ajanu. Ja samoin poikaystävän sukulaisten maalle on ihana  mennä, maaseutu on niin kaunista. Mutta asua tykkään kaupungissa, kaikki on lähellä ja mulla mitää olla nopee pääsy lääkäriin ja apteekkiin, oon vaativa.
6. Jos saisit syödä vain yhtä ruokaa koko loppuelämäsi ajan, mikä se olisi?
Jaiks, miksi vain yksi? mulle tulee mieleen kaksi. Karjanlanpaisti & perunamuussi ja Lohi & perunamuussi. = söisin perunamuussia varmaan sitten loppuelämäni. (ja tietenkin oikeeta, ei mitään kaupan mummonmuussia..hyi!)
7. Jos saisit nyt 500e, mihin käyttäisit sen?
Maksaisin koululaskusta osani. (vanhemmat haluu sponssaa omalta osaltaan) Lopuilla shoppailisin, menisin syömään tai lopulta en tekisi mitään ja kuitenkin ne katoaisi jonnekkin. 
8. Jos sinun pitäisi valita meikkipussistasi vain 3 tuotetta käytettäväksi, mitkä ne olisivat?
Meikkivoide. Kulmakynä. Ripsiväri. (punottava iho, kulmakarvat ja ripset liian vaaleat)
9. Mitkä 3 asiaa sinulla on aina mukana laukussasi?
Lääkkeet, avaimet, vesipullo.
10. Mikä on suosikkiblogisi ja miksi?
http://www.thecherryblossomgirl.com/ oon mielestäni tän varmaan jo aiemmin maininnut, mutta siitä voi olla jo vuosia. Iha ranskalainen tytteli, taikka aikuinen nainen, jolla on vain niin mielenkiintoinen ihana tyyli ja hienoja kuvia. Kadehdin aina noita kuvia, itselläni ei vain aika yhtälailla riitä!
11. Katselisitko mielummin sateenkaarta vai tähtitaivasta? 
Tähtitaivas se on aina on ollut ja tulee olemaankin.

11 Questions for you  

1. Valehteletko itsellesi, ja mistä asiasta?
2. Mitä mielestäsi on eroa muodilla ja tyylillä?
3. Miksi halusit/haluat "isona"?
4. Jos mietit viime kesää, mikä muisto tulee ensimmäisenä mieleen?
5. Missä päin maailmaa olet käynyt?
6. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
7. Mitä teet kun tili näyttää 0e, ja seuraavan palkkaan on vielä aikaa?
8. Kuvaile unelma vaatteesi.
9. Mikä on sinun talentti?
10. Mikä on rakkain esine, jonka omistat, miksi?
11. Onko sinulle tehty leikkaus, jos on niin mikä?


Haastan seuraavat blogit: 


2 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintosta lukee tätä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D haha kiitti, innostuin tosiaan kirjottaa, kun oli aikaa :)

      Poista

Kommentit: