keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uutta kohti

Oh dear! Herätyskello ei ollut myötämielinen, hame taisi jäädä unholaan. Olin sopinut nähdä ystäväni klo 12 Sellossa, hoitaa uv ostokset ja samalla oisin hameeseen käynyt ostamassa vetoketjun.
Nyt pitää keksiä uudet vaatteet ja kuitenkin ehtiä kaupoille, eihän se alko yötämyöten ole auki!
Tästä taitaa tulla mielenkiintoinen päivä. Pääasia, että tuleva vuosi alkaa hyvissä merkeissä ja hyvässä porukassa missä sitten ikinä olenkin. Jenkkitavoin en kuitenkaan odottele uudenvuoden pusua vuoden vaihteessa, se ei ole nyt mun juttu.

Hyvää vuoden loppu ja uuden alkua!

Yhdeksi uuden vuoden lupauksekseni voisi sopia "mene aikasin nukkumaan ja pistä moneen kelloon herätys"

;)
Anna

tiistai 30. joulukuuta 2014

Uudenvuoden asu mielessä


Tänään olisi ollut tuo päivä kun olisin hyvin ehtinyt tätä omaa pikkuprokkista viedä ajatuksen tasolta etiäpäin... mutta toisin kävikään. 
Olin ostanut reippaammin tekonahkaa kuin tarvitsin, ostohetkellä suunnittelinkin käyttäväni sitä vielä muuhun. Alunperin ostin sitä housuja varten (vyötärökaitale ja taskunsuut) joten paljon on vielä jäljellä. Olen etsiskellyt kuvia erimallisista nahkahameista ja kohta alkaa muodostua se malli mitä haen, enää tarvitsisi vain aikaa ja raivattua tilaa ompelukoneelle. Tajusimpa, että kaikki kaavani ovat koulussa, täytyy varmaan soveltaa ja ettiä jotkut kaavat, muokata tai sitten hieman sooloilla..
Huomenna on luvassa pikkusiskon hiusten värjäilyä ja töihin menoa, pliis mistä saisin vielä lisää aikaa!

See ya! 

lauantai 27. joulukuuta 2014

UNI


Vaikka kuinka uusi peittoni on vienyt uneni uudelle tasolle ja nukkuminen maittaa niin kovasti että oli tänä pakkasaamuna pakko kerrankin nousta hieman aiemmin. Joulun vietto pikkuhiljaa alkaa olla jo takana, eilen söin mielummin itsetehtyä pizzaa kuin samoja jouluruokia mutta joululomalla lepäämisestä en luopuisi mistään hinnasta. Valitettavasti huomenna takaisin töihin, joten täytyy oppia ettei päivätolkulla voikaa nukkua, mihin tämän aamun herätys oli oikein oivallinen. 

Oi kuinka olikaan virkistävä sää. Itse olin onnellinen "perhekalleidestani", takista joka on monen mutkan kautta saanut nimekseen hemulitakki. Isoäitini antoi sen minulle varmaa 10 vuotta sitten, se on lämpimin takki jonka omistan, eli joka pakkaskelin pelastus! Hemulitakki päällä ja hattupäässä suunta tänä aamuna oli Kaapelitehdas.

Viimeksi käydessäni Kaapelitehtaalla Design Marketissa tuli minua ja äitiäni vastaan hauskasti pukeutunut ja meikattu nainen pilvi päässä. Eihän se tietenkään oikea pilvi ole, sen tapainen enkä osaa kuvailla mistä se tarkkaanottaen oli tehty. Hän jakoi lappuja ja kutsui tulemaan katsomaan esitystä talvella. Minun onnekseni sain joululahjaksi kaksi lippua kyseiseen Talvisirkukseen, jonka  aiheena oli Uni, joka oli Hurjaruuth -teatterin esittämä.


Saavuin ystäväni ja äitini kanssa (joka oli saanut siskolleni suodun lipun käyttöönsä) hyvissäajoin paikalle. Sisääntulo ovesta tuoksui Pannuhallin kahvilassa vastapaistettu pulla. Tunnelma oli kaunis ja mystinen tuon lämpimän ja turvallisen pullantuoksun lisäksi. Emme oikeastaan kukaan tienneet mitä odottaa. Monet naapurimme olivat onnistuneet osumaan samaan näytökseen ja tiesivät kertoa aikaisimmilta vuosilta millaista on ollut ja kuinka kovasti ovat tykänneet, ehkä talvisirkuksesta tulisi minulekin perinne.



Ja ei pelkästään ehkä vaan toivottavasti!
Istuimme meilkein kohtisuoraan esityslavaa päin, ihmeen kaupalla saimme siis loistopaikat. Hieman olin ehtinyt tutkia esitystä heidän nettisivuiltaan, kaikki ei ollut pelkkää yllätystä. Shhh ja se alkoi! Uni, jatkuva, vaihtuva, unissakävelijä, haaveet, pelot, naurut, itkevä lapsi... uneen liittyy paljon. Ja se esitettynä trapetsilla, valoilla, köysillä eikä edes tukivaijereilla sai välillä sydämen tykyttämään jännityksestä ja toisinaan silmien suurenevan hämmennyksestä. Taustalla säesti live orkesteri.


Sirkus on jotain niin uutta joka kerralla, jännittävää, pikkaisen vatsanpohjalla kutkuttavaa ja vapauttavaa. Jos minulta kysytään saa minut raahata sirkukseen toistamiseenkin, ei vain lapsenmielisyyteni vuoksi, tulisin sinne katsomaan ihan aikuisena kuten tänääkin, nauramaan ja ihmettelemään, aina saa ihmetellä. Ehkä omat unenikin heräävät jossain todellisuudessa eloon, ainakin ne maittavat sen uuden peiton ansiosta paremmin joten saattaa olla että ensi yönä lennetään taas kuten lapsena.






keskiviikko 24. joulukuuta 2014

#24 Jouluaatto


Joulukalenteri projektini on päätöksessään. 24 päivää olen etsinyt joulutunnelmaa ja tähän jouluaattoon se viimein huipentuu.
Kuukauteen on sisältynyt ekat glögit, sairastelu, itsenäisyyspäivän vietto, eka starbucks käynti, jouluvaloja, ruokaa, joulupuuroa, ystäviä vanhoja että uusia, ostoksia, markkinat, lunta ja itse jouluaatto!
Penrinteitä kunnioittaen aamulla joulupuuron ja kuusen tuoksu leijailivat ilmassa, joulupullaa oli leivottu, kuusen koristeen ja lahjat alla, enon kylässä käynti, lahjojen avaaminen ja yhteinen oleminen.... kaikkitämä on joulua. Ihanaa!
Hartaasti toivon, että vanha perinne käydä jouluyönkirkossa onnistuisi
sitten olisi minun aattoni paketissa!

Rauhaisaa ja ihanaa joulua kaikille!

Anna 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Ei lankaa ja ei narua

Yksin kotona ja elossa. Eilen illalla vietin aikaa ystävieni kanssa, sanoin jo aiemmin etten yksin halua mennä kotsaan nukkumaan koska muuten tulee itku... samalla logiikkani oli että yksin ois kyl tosi jees herätä!
Oon pitkään katellu netistä kuvia tai käyny kavereiden luona ja ihmetellyt miten heidän vaaterekillä roikkuvat vain ne kauniimmat vaatteet, yleensä rekki ei ole edes täysi ehkä enemmän sellanen esittely juttu.  Mulla on vaaterekki, samanlainen kuin noissa muotiblogeissa näkyy. Mutta mitenkään en onnistu pitämään sitä yhtä siistinä. Ongelmana on joko ylensuuri laiskuuteni... löytyy juhlavaatteita, jakkuja, housut hameet, neuleita ... kaikkea. Tai toinen ongelma on tilanpuute. Vaatekaappini pursuaa eikä sinne voi muutenkaan kaikkia vaatteita laittaa joidenkin pitää olla hengarissa. Vaatehuone on täyttä. Eli .... sorry. No can do. Ei mulla varmaan ikinä tuu olee tyylikästä sisustus rekki -elementtiä.

Johan on taas juttua eikä sille lankaa.
Tarkotus ois ehtiä tsekkaa Tuomaan markkinat, ne on vikaa päivää. Myöskin tänään on ainut vapaa, joten pitäisi lahjoja vielä ehtiä ostaa. Hopihopi Anna äkkiä se naama kuntoon ja keskustaan!

Jos olette huomanneet olen laittanut instagrammiin joka päivä oman koulukalenteri kuvan, katsotaan sitten aattona millaisen kokoelman olen saanut aikaan!

Tsuibaduiii kyl kaikki hoituu!
-Anna

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulutunnelman etsintää



Taustalla soi Evening Chill -soittolista Spotifystä. Rauhallinen sunnuntai, kolmas adventti ja kohta on jo joulu! Onko se tämä pimeys ja lumettomuus, vai miksi minusta ei tunnu joululta. Toisaalta Tuomaanmarkkinoita en ole vielä kokenut, en pipareiden tai joulupullien leipomista. Ne on ne pienet perinteet mitkä rakentavat jouluntunnelmaa vähä vähältä. 




Sunnuntait yleensä menee sohvalla makoillen leffoja katsellen. Onneksi Stockmann pitää oviaan auki yhdeksäänasti joten minullakin mahollistui kokea ensimmäistä kertaa Starbucks. Aivan totta, en ole ennen käynyt siellä ja olihan se jännittävää miettiä valikoimasta mitä valitsee ja sanoa oma nimensä. Halusin jäädä istumaan ystävien seurassa hetkeksi paikoilleen ja kerrankin oli tilaa ja rauhaisaa, joten pieneksi pettymykseksi muodostui se, että enhän minä nyt saanut sitä ´hienoa´take away muakia nimellä varustettuna. Se on sitten vielä koettava jonain päivänä! 





Jos vanhemmat ostavat kuusen tänävuonna, niin kyllä se joulutunnelma sieltä löytyy kun jouluaattona tuoksuu oikeilta neulasilta ja riisipuurolta!
Sitä odotellessa,
hyvää joulun odotusta!

Anna 

lauantai 13. joulukuuta 2014

Riivattua

Piirretty tuotesuunnittelun tunnilla, harjoitus turkiksen piirtämisestä. 

Kirjoitusvaje ei yleensä johdu siitä etteikö olisi asiaa. Monesti ei riitä aika tai sitten on vain niin huono aika ettei halua kirjoittaa asioita ylös.
Riivausten syksy on vainonnut minua. Toinen koskettanut henkistä ja toinen fyylsistä jaksamistani.
Eilen kävin paljon läpi vanjoja papereita ja löysin keväältä ja vuoden takaa runoja, pari iloista mutta suuremmaksi osaksi aika riipiviä. Runot ovat olleet tietynlainen tapa minulla ilmaista oloani vaikken niihin ole mitään oikeaoppista sointua ikinä saanut, ne ovat sanoja jotka tulevat syvältä. Koska ne tulevat syvältä ne ovat yleensä päässeet paperille vaikeina aikoina kun ahdistava kipu haluaisi ulos. Ei ole yhtään suomalaista kehua omaa tekemistään, mikä on välillä sääli, olemme hyvin kainoja ja vähättelemme enemmän kuin pitäisi. Vaikka noiden muistojen esiintuovat runot vihlaisevatkin niitä vanhoja haavoja, ihan ihmettelen jälkikäteen kuinka olen osannut sen hetkiset tunteet pukea sanoiksi.
Tällähetkellä kun riivattu syksi on fyysisesti hakannut minua sairaaksi moneen kertaan ja henkinen tunnesotku sekoittanut solmuksi olisi ihanaa saada se runosuoni hereille ja pieni olo tästä riivauksesta ulos.
Valitettavasti kynä ja paperi naaman edessä ei riitä, itseään ei voi pakottaa aivan kaikkeen.
Luultavasti vanhainkotiin päästyäni runokokoelmasta saisi sanakirjan paksuisen.

Anna

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kaakaota ja joulunvaloja


Ihanaa, että aikataulut ovat antaneet tietynverran periksi ja vapaa iltoja on löytynyt. Uudet naamat virkistävät. Olen iloinen, että koulun ulkopuolellakin olen voinut olla koulukavereideni kanssa. Nyt minulla alkaa tämä jatkuva pimeys ahdistaa entistä enemmän. Ajatukset ovat olleet ristissä, voimat pohjassa ja päälimmäinen tunne on ollut yksinäisyys. Mutta enhän minä yksin ole, on vanhoja ystäviä ja uusia. 




Kävin luokkakaverini kanssa erään koulupäivän jälkeen kaakaolla. Hänen teki niin kovasti mieli kaakaota, joten melkein mikä vain paikka kelpaisi, sopivasti oli tullut veronpalautuksetkin. Emme kuitenkaan päätyneet mäkkärikaakaoille vaan ihan kahvilaan. Cafe Ursulan ulkoterassi on katoksen ansiosta melko lämmin. Siinä lämpölampun vieressä kuuma (automaatti)kaakao kädessä tuli rupateltua ja nautittua jouluvaloista. 

En ole oikein osannut ymmärtää, että joulu tulee kovaa vauhtia. Torstaina kävin luokkalaisten kanssa keskustassa kiertelemässä, syömässä, kankaita katsomassa, glögiä juomassa ja shoppailemassa. Kaupungilla on kaikkialla jouluvalot ja tuntuu kuin ne kilpailisivat toistensa kanssa. Ehdottoman hienot ovat Stockmannin (tavalliset)ikkunat Mannerheimintien puolella, en tiedä onko kukaan muu niitä huomioinut. Virgin Oilin edessäolevat kojut tuovat joulua perinne herkuilla ja tuotteilla. Ja silti itsestäni tuntuu, että nyt ei ole joulukuu vaikka eilen vietimmekin jo itsenäisyyspäivää! 

Kaikki ajan kanssa. Siinä vaiheessa kun täytyy kiireessä lähteä ostamaan joululahjoja se joulu varmaan alkaa iskeä päin naamaa!

Ihanaa tulevaa viikkoa!
Anna


tiistai 2. joulukuuta 2014

F and F

Päätin tuossa muutamia päiviä sitten perustaa uuden blogin. Jepjep.. joku voisi ajatella että eikö tämä nyt riitä..
Meidän täytyy koulussa tehdä portfolio tämän parin vuoden ajalta, vaikka teenkin sitä myös Power point:iin kuten muutkin tämä blogimuotoinen lähestyminen kirjoittamiseen tuntuu minusta paljon luonnollisemmalta. Vaikka Power Point:lla saakin aikaan hienoja diaesityksiä tuntuu kuitenkin sen käyttäminen aina niin tylsältä. Ehkä olen vain liian monta koulutyötä tehnyt juuri sillä....

Kuitenkin tämä blogin teko kouluaiheisena on hyvin mielenkiintoista. Kerrankin aihe ja keskityn perjaatteessa vain yhteen asiaan. Olen aiemminkin "hengaillut" Wordpress:n puolella mutta nyt päätin kunnolla yrittää mitenkä sillä bloggaaminen luonnostuisi. Nouu hätä tämä ei ole kävelemässä minnekkään ja samalla sivustolla ajattelin pysytellä.

Yhden ongelman Wordpress:ssä jo löysinkin. Olin kirjoittanut hienon uuden tekstin, yksi delete vahinko pyyhkäisy ja en saanut teksiä enää takaisin. Joko en tiedä mistä kumoa kohta löytyy tai sitten sitä ei vain ole ja minun pitäisi tavoitella äärimmäistä keskittymistä kirjoittaessani.

Kuitenkin ajattelin jakaa tämän teidän kanssanne. Ulkoasu on vielä alkeellinen, en oikein osaa vielä hienouksia ja tekstiäkin tähän mennessä valitettavasti vähän (+ yks teksti puuttuu). Vaikka tulenkin koulusta täälläkin kirjoittelemaan, onhan se suuriosa tämän hetkistä elämääni, niin yritän painottaa suuremman ja syvällisemmän koulu mietinnän tuonne----> https://fandfashion.wordpress.com/


maanantai 1. joulukuuta 2014

#1




Ensimmäinen joulukuuta!
Vielä ei ole täysi joulunhuuma muhun iskenyt mutta eiköhän se tuolta hiivi salakavalasti.
Joulun on jossain määrin hieman rankkaa aikaa. Jokaiseen liittyy omat muistonsa. Jos muistatte, julkaisin täällä muistaakseni viime tai toissa jouluna äänikuunnelman joulusta, jonka olin tehnyt Heo:ssa.
Nyt on taas aivan uusi joulu vaikka taidan viettää sitä melko samoin kuin muina vuosina. Ainut etten ole toivottamassa hyvää joulua eräälle ihmiselle, tai voin minä toivottaa mutta se ei ole enää sama asia. Mutta on minulle tullut taas uusia ystäviä joille pääsen toivottamaan hyvää joulua. Esimerkiksi ihania uusia työkavereita tämän vuoden varrelta ja uudet koulukaverit, jotka piristävät päivästä toiseen.
Ja mistä sitä tietää, vaikka onkin Jouluaattoon enää 23 päivää jäljellä, niin saattaas tässäkin ajassa tupsahtaa uusia ihmisiä vastaan joille pääsen toivottamaan hyvää joulua, sehän taitaa kuulua siihen jouluntaikaan!

-Anna :)


torstai 27. marraskuuta 2014

VuorIlle noustaan...





Pitkä blogi hiljaisuus ei tarkoita mitään pahaa.
Homma etenee, ainakin tuo hame vaikuttaa etenevän!
Kuvassa näkyy vuorikangas.
Ainut probleema on että meillä alkoi juuri housujakso (minkä takia juoksin tänään vaatekauppoja läpi sovittamassa housuja) ja tuo hame pitäis tosiaa viel jossai välis kokonaa ehtii saada valmiiks!! Pitäkee peukkui

jaiiiks btw meillä on työpaikan pikkujoulut lauantaina, ajatelkaas ens maanantaina ollaan jo JOULUKUUSSA! hitto ja meitsi ei ole vielä tehny mitään joulun eteen :ssss kuhan ei tuu kiire! 

perjantai 14. marraskuuta 2014

"kuin joku viiltäisi veitsellä kurkussa"





Johan jylläää. Jos olis pakkasta niin kaikki tauditkin kuolis. Kyllä, minä olen kipeä.
Toissapäivänä kurkku sano moro siinä puolessa välissä päivää, koitin juoda kuumaa vaikka kuinka, mutta kipu vain yltyi, tuntui kuin joku viiltäisi veitsellä kurkussa joka kerta kun yritti nielesta, ah ihanaa! Silloin illalla nousi kuume ja eilen yölä pyörin kuumehouruissa koko yön, nyt hieman parempi olo kun kuume laskenut. Pisti toissapäivänä ihan itkettää kun sattui niin paljon:(

Kurjinta tässä on, että nyt ei olisi varaa olla kipeenä! Torstaina olisi ollut hameproton sovitus, täytyi perua. Jään aivan liikaa jälkeen, ärsyttää että on niin puolikuollu zombie olo mutta samalla siitä huono omatunto, enhän mä voi tälle nyt muuta kuin yrittää hoitaa pois, eli sairastaa. 
Tyhmää olla huono omatunto siitä että on kipeä kun asialle ei voi nyt mitään. Onneksi mulla ei oo viikonloppuna töitä! Nyt vain lepäilen ja hoidan tän pois ja maanantaina takas kouluun!

Kipeenä ärsyttävää on se että oon hyvin herkällä päällä. Hirmu yksinäinen olo, kurja olo ja jos joku alkaa telkussa itkemään nii mie komppaan mukana. Möh möh
Onneksi puhelimen toisessa päässä on ollut ihmisiä piristämässä

älkää pliis te tulko kipeiks
tää ei oo kivaa! 
-Anna 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ruotsinlaivalta

Hieman jännitti mitä tästä matkasta oikein tulee. Muistan vuosi sitten myös nähneeni painajaisia laivalle lähdöstä, viimeksi unessa jouduin lähteä kavereita hakemaan Katajanokalta kun olivat erehtyneet terminaalista, onneksi nämä on vain unia! Hetkellisiä kauhukuvia kuitenkin juolahti mieleeni matkan aikana. 

Vuosi sitten lähdimme myös marraskuussa ruotsin risteilylle, nyt samoin. Vuosi sitten yhdellä ystävällä katosi laukku ensimmäisen illan aikana, sitä etsittiin paniikissa kissojen ja koirien kanssa, tämä sama tapahtui tänäkin vuonna juuri menomatka iltana. Huh mikä säikähdys, tälläkertaa ensin etsittiin ihmistä ja sitten tiedettiin että täytyy etsiä laukkua. Kuten vuosi sitten, luotto ihmiskuntaan ei ole vieläkään mennyt, laukku löytyi, se oltiin pelastettu baaritiskin taakse! 


Seuraavana täytyi kohdata Tukholma. Tälläkertaa onnistuin pääsemään aamupalalle ja ei ollut huomattavasti samanlainen olo kuin vuosi sitten. Se krapula silloin ei meinaa millään pyyhkiytyä muistista, joten tämä ei ollut mitään. Toisin kuin muilla saattoi olla...
Metrolla ytimeen, kaupoissa pyörimistä, ulkoilmassa kävelyä ja vanhan kaupungin kuvaamista.

Buffetti oli jo nähty menomatkalla, joten emme halunneet katsastaa sitä enää uudestaan, vaan halusimme käyttää buffet aterian hinnan johonkin ravintolaan. Ja tyttöjen teki mieli pihviä. Selkeä valinta oli laivan perällä oleva El Capitan. Härkä oli mainiota, Argentiinalainen punkku aivan kohtalaista, tunnelma ihanaa ja jälkiruoka (jäätelöpannacotta + macaron) suli suussa!  

Mukavasti ja rennosti alkanut paluumatka piti sisällään leipäilyä, shoppailua, ja iltaan valmistautumista. Itselleni ostin melko vähän mitään, mutta kummipojalle, siskolle ja ystävälle kylläkin. Jännittävintä paluumatkasta teki pelko viimevuoden asioiden toistuvuudesta. Kun edellisenä päivänä oli myös hukkunut laukku tämä enteili paluu matkalle pahaa. Kuitenkin kaikki sujui siihen nähden hyvin ettei tullut toistettua enempää vanhaa kaavaa. Tänä vuonna kukaan ystävä ei nukkunut yötä laivaputkassa, hienoa! Tästä ei siis tullutkaat täysin perinnettä. 
Ilta jatkui hyvin, jos riitoja ja vastaavia ei lasketa. Löysin uusia ystäviä, join halpoja juomia, ystävät kuvaili kaikkien sekoilua gopro -kameralla, tanssimme baarin kiinnimenoon (suomenaikaa klo5) ja lähdinpä vielä jatkoillekin kun muut frendit painuivat nukkumaan, kotona odotti vasta nukkuminen. 

Jos jotain opittavaa jäi mieleen...... niin ainakin ettei kumpaakin suuntaan välttämättä kannata ottaa buffaa!


tiistai 11. marraskuuta 2014

"Rakas, onnea matkaan! "







En oo vähään aikaan kirjotellut. Tässä on vaikka mitä kaikkea ehtiny taas käydä. Laiva reissua ja muuta.

Ajattelin jakaa tämän biisin teidän kanssa. Kolautti kun ekan kerran kuulin radiosta, mitkä sanat.
Siinä on paloja joita olen vuoden aikana ehtinyt tuntea. Ehkä tässä on joitain sanoja, joita itsekin olisin aikanaan halunnut kuulla, tästä ne välittyy nii hyvin.


Nojoo, tämmöstä nyt


ps. vaikkei oo mikään angsti päivä :D

torstai 6. marraskuuta 2014

Pitsiä ja printtiä




Mielenkiintoista oli taas oppia yksi uusi konsti kuinka kuvata pitsiä. Melko vaikeaa on oikeasti piirtää materiaaleja näyttämään oikealta. Mielestäni turkiksin aloin sisäistää melko hyvin, mutta tämä pitsi se vasta vaikeaa oli. Testailin moneen kertaan erilaisia sävyjä, tekniikoita ja lopullisestakaan piirrustuksesta en ole vielä täysin varma kun eräs luonnos melkein näyttää yhtä hyvältä. Otin myös ehkä liian hankalaksi aiheeksi myös yhdistää tämä mini mallisto printillä... joten katsotaan mitä saan aikaan. Edelleen puntaroin printin pohjan väriä, jätänkö valkoiseksi vaiko olisiko jokin shokkiväri parempi? 

I was a cat woman

Ohhoh kuinka aika rientää, nyt elämmekin jo 6. marraskuuta! Tänään en ole voinut hyvin, tai yöllä joten en päässyt kouluun asti. En kuitenkaan viitsi yksityiskohtaisesti kertoa mikä mulla on ollut, huomenna olisi kuitenkin tarkoitus päästä kouluun. Ja muuallekin!

Kaikki alkoi jo elokuussa. Olin saanut lahjakortteja jaettavaksi kavereiden käyttöön, joten varasimme matkan ja huomenna lähtee laiva kohti Tukholmaa! Monien mutkien kautta meitä on lähdössä mukava porukka ja eiköhän reissusta tule aivan onnistunut! Tästähän on tulossa kuin perinne. Viime vuodenkin marraskuussa lähdimme ruotsin risteilylle, ja voin myöntää että muistan vieläkin kuinka paha krapula minulla maissa oli (yleensä en poe krapulaa kovin koskaan).
Minulla on ystäväni kanssa oma varaus jossa kummatkin buffat ja aamupala lauantaina. Se mitä tähän risteilyyn tulee, en aio olla samassa kunnossa kuin vuosi sitten, minähän herään sinne aamupalalle ja aion nauttia Tukholmasta. Mutta kyllä sitä on ihana päästä hieman tuulettamaankin. On paljon asioita, mitkä mun pitäisi pyyhkiä oman pään välistä ja toivon sen edes hieman onnistuvan tuon matkan aikana, ainakin olemme hetken pois kotoa.

Kuten aloitinkin aika rientää. Toissa päivänä oli kummipoikani 2 vuotispäivä, tänään pappani täyttää 84 ja sunnuntaina on ystäväni 21 vuotis synttärit ja samalla isänpäivä. Huomaa, että olemme jo marraskuussa.
Viime viikonloppuna vietimme Halloweeniä. Itse osallistuin juhlaan kuskina. Kiersimme pienellä porukalla 3 erilaista pippaloa läpi. Se, että päätin olla autolla liikenteessä oli aivan ilmiselvä valinta, seuraavana päivänä oli aamuvuoro eli herätykseni oli klo 4:45. Vaikken päässyt juhlimaan kunnolla, onnistuin näin kuitenkin käymään kaikki juhlat läpi!
Ensimmäisissä juhlissa ei ollut pakoite olla pukeutunut, hyvää ruokaa oli tarjolla ja mukava meno!
Toisissa juhlissa suurinosa porukasta oli meille tuntematonta, ja porukkaa oli paljon. Päälimmäiseksi jäi mieleen hauskat asut ja eräs mielenkiintoinen pitkä keskustelu.
Viimeiset juhlat olivatkin täynnä tuttuja ja pukeutuneita ihmisiä! Hullun hauskaa oli, mutta lopulta 3h unet eivät olleet aivan yhtä herkkua.





Mielenkiinnolla odotan uutta Silja Symphonya! Mikä tuuri että osuimme juuri uusittuun laivaan, jess!
ps. lapsillekin on se oma kerros
hyvä

näkemiin!
-Anna

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

"josta löytyy turkista..."




Viime vuonna opiskelin Helsinki Design Schoolissa muotisuunnittelua. Opiskelemista lähdin jatkamaan ompelun puolelle ja tällähetkellä ripeästi etenevät vaatetusompelijan opinnot.
Tuotesuunnittelun tunneilla olen päässyt kuitenkin palaamaan suunnittelun aikaan.

Meille opetetaan yhtälailla piirtämään ihmisen oikeita mittasuhteita kuten myös muotipiirtämistä. Suurimman kiitoksen haluisin sanoa tasokuvista, teknillisistä piirroksista. Edellisen koulun pohjalta en päässyt selvyyteen kuinka niitä olisi oikeiaoppisesti piirrettävä ja mitä asioita otettava huomioon. Ei siis ihme etten keväällä ennakkotehtävissäkään niitä täysin osannut. Nytkin pitäisi vain jaksaa piirtää ja piirtää niin taidot karttuisivat ja pysyisivät yllä.
Toinen minulle uudempi asia on materiaalin piirtäminen. Vaikka meillä olikin siitä edellisessä koulussa opetusta, ei minulle selvinnyt tekniikoita joiden avulla erilaisia materiaaleja sai kuvattua esimerkiksi vain puuvärillä. Tänään opettelimme erilaisten materiaalien piirtämistä ja työn alla olisi saada tuotesuunnittelun tunneilla aikaiseksi paperille 5 asun minimallisto josta löytyy turkista, villakangasta, farkkua, pitsiä ja neulosta.
Parhainten oppii kuulema itselleen parhaimman tekniikan vain kokeilemalla monella eri tavalla ja eri välineillä. Joillekkin vesiväreillä maalailu on luontavaa, toiselle puuvärit ja jollekkin tussit.
Jos oma jaksaminen vapaa-ajalla ei olisi tapissa haluisin kovasti piirtää ja vaikka ommella. Aina ei intensiivisten koulupäivien jälkeen enää jaksa.
Ah mutta odotan jo seuraavia oppitunteja!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Noloa Hävettää NoJohanOn!

Ahhahaaaa great tällänen jäi täällä välistä xD

huhhuh uppista, hyvin menee! 


Unohdin siis linkata tämän kaiken välissä tänne

pikapikaa...
Kiitollisuushaaste 4/5
1. Olen kiitollinen saatuani työssäoppimispaikan!
2. Raikas pakkassää myös piristää
3. Onneksi mul on monen vuoden takaa vaatteita, ain löytyy hätiin jotain!
4. Kiitollinen hienoista iltakeskusteluista ystävien kanssa
5. Jee kiitollinen että pääsen näkemään tänä viikonloppuna kaukana asuvia ystäviä!

Kuten tuossa 1. kiitollisuus kohdassa komeileekin, meitsi on saanut työssäoppimispaikan ja niin iloinen ja onnessaan sen vuoksi!
Viime viikolla yhden koulupäivän loppuneen oletettua aikaisemmin päätin suoraan koulusta mennä jutskailemaan erääseen ompelimoon.
Juttelin koko bussimatkan ajan ystävälleni puhelimessa, hän sai potkaistua minuun lisää itsevarmeutta. Yleensä osaan hoitaa tilanteet hyvin ja olen melko sanavalmis erilaisissa tilanteissa, menen vain ja olen oma itseni, kuitenkin minäkin olen ihminen joka osaa jännittää! Työssäoppimispaikka tuli ja pompin tuona päivänä innosta! Pompin vieläkin! hih

Jotenkin välillä tuntuu että kun ns kaikki menee hyvin, se muu menee huonosti... if you know what i mean 

Villakangas tunika tuossa minun päällä on luokkalaiseni tekemä minulle asiakastyönä
: )) kyllä tyksin! 

Anna 

5/5 Keitto ei maistu hylyssä


Vedetääs tää haaste viimein loppuun
Kiitollisuushaaste 5/5
1. Pizza oli muuten viikonloppuna tosi hyvää siin pe-la aamuyöstä. Huippu idis!
2. Olen kiitollinen rehellisistä ihmisistä. 
3. Kiitos kellot ja iltavuoro, olin niin kiitollinen pitkästä aamusta, sai nukkuu pitkään!
4. Kiitollinen, että olen päässyt kouluun jossa oikeasti tykkään olla ja tuntuu omalta jutulta.
5. Kiitollinen söpöistä pojista jotka tällähetkellä laulaa telkussa, ihanku ne yrittäis yhes parantaa minun mieltä. Oh ne rakastaa kuulemma minuu tuhansii vuosia!

Haaste piti iskee eteenpäin!
Nyt heitän tän teille. Kuka vaan ruudun toisella puolella saa ottaa tämän haasteen vastaan, onhan nimittäin aina syitä olla kiitollinen! 
Jaa viisi kiitollisuuden aihetta 5 päivänä ja haasta muut megee. Meitsii ei kyl enää tarvii! (pitäis olla peräkkäiset pvt kai mut ei millää onnistunu  )

Haastehan on siis alunperin kiertänyt facebookissa josta sen linkitin tänne. Jotenkin oli hyvin hankalaa saada aikaiseksi kiitokset jokaisena 5 päivänä putkeen, tuli moniakin välipäiviä. 

Viikonloppu tuli sopivasti väliin viivästyttämään ja sekoittamaan pakkaa. Ja sekoittamaan päätä. Mikä siinä on, mitkä juhlat missä vain tahansa niin jotain draaman aineksia leijailee jo ilmassa. Sopivassa määrin tequilaa, lisättynä monet viikset päälle ja koristeltuna railakalla porukalla yhdessä sekoittuvat melkoiseksi keitoksi...draamakeitoksi. Josta ei sovi unohtaa röyhkeyksiä ja ohimeneviä tappeluita. 
Ahh viikonloput ovat parhautta!

Toisaalta jos ikinä ei tapahtuisi mitään olisi hyvin vaikeaa mistää muodostaa mielipidettä ja saada ajatuksia jylläämään. Minun ajatukseni ovat ajautumassa karille. Tämä keitto ja muut väliruokasopat joko ovat hyvin kitkerällä mausteella maustettuja taikka toisinaan maku ei ole muuttunut miksikään ensi siemauksesta, ajavat ajatuksia niihin satamiin josta veneet eivät enää lähde samalle merelle onkimaan.

huh mitähän sitä taas pään välissä on tullu ajateltua, aika suuri hylky tuolla sisällä taitaapi asustaa kun näinkin nopeasti laukkaa. Kapteeni ei uponnut laivan mukana

Kuvat instagrammistani @anriikka

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kiitollista 3/5

Kiitollisuudella jatketaan. Itseasiassa tämän julkaisin jo eilen facebook profiilissani, joten kohta olisi tarkoitus kirjoittaa jo uusi. En valitettavasti päässyt aiemmin linkkaamaan tänne koska puhelimella en saanut kopioitua tekstiä taikka otettua edes kuvaa koska olen kuvannut muistin täyteen.


Kiitollisuushaaste 3/5
1. Kiitos, että minulla oli oivallinen krapulointiporukka sunnuntaina.
2. Olen kiitollinen kun aamulla voi bussissa iskeä napit korviin ja kuunnella radio-ohjelmia.
3. Kiitos ystävät kun ostitte todella isot kahvikupit, koska nyt saan olla kiitollinen, että eilen pääsin repäisemään ja juomaan kerralla puolipannua kahvia, hammasta oli jo kolottanut!...
4. Kiitollinen ajotaidosta. Jännää aina myöhemmin havahtua että on määränpäässä ja ei muista matkasta edes puolia.
5. Kiitollinen whatsappille äänitysnapista. Meitsi hiema innostu, vaikkei tuo uusijuttu ollutkaan. Sori people!





Aloin muuten funtsia tässä pikkupään sisällä, että oliks noi tummenmat ok? Pitäskö joskus testaa taas uusiks? näytinkö liian kalpeelta noilla hiuksilla vai antoko ne vaan lisää kontrastia? 

On ollut muuten yllättävän hankalaa pysytellä samassa hiusvärissä kun aiemmin on tottunut sen vaihtuvan hieman useemmin, nyt on ollut nämä vaaleemmat mutta punertavat jonkin aikaa ja pakko myöntää tykkään näistä tällähetkellä melko paljon joten värinvaihto ei kuitenkin juuri nyt ole mielessä.