torstai 6. helmikuuta 2014

Kuin lääkettä



Pieni iltapäiväkävely teki oikein hyvää. Varsinkin kun olin sen verran tuohtunut, niin pääsin tuulettamaan päätä. Nappasin kameran mukaan, ja onneksi teinkin niin. Ennen saatoin lähteä pitkiksi ajoiki yksin kävelemään ja vain kuvaamaan ilman määränpäätä. Nyt siihen ei ole yhtälailla aikaa kuin ennen. Ilahduin huomatessani kuinka samalta kaikki tuntui. Minä, ulkoilma ja kamera. Ei edes musiikkia korvilla.
Yleensä kun olen lähtenyt kuvaamaan, uppoudun kokonaan pois muusta maailmasta, rauhoitun. Päälimmäisenä olevat asiat ovat piilossa. Tänään sain tuon tunteen takaisin, olin oikeasti vain kamerani kanssa.
Lopulta sain pienen mietintä hetken aikaisemmasta päivästä ja ajattelin jo kirkkaammin. Olo oli helpottunut ja rauhoittunut. 






Pitäisi useammin tehdä niitä kaikkia asioista joista tykkää ja tulee paremmalle päälle! Ne asiat pelastavat monia päiviä. 
-Anna

1 kommentti:

Kommentit: