maanantai 14. heinäkuuta 2014

Sininen ranneke - Ilosaarirock 2014







Eilen aamulla tapasimme klo 7 Steissillä ja hyppäsimme junaan kohti Joensuuta! Huh olipas se pitkä matka, vaikka oltiin tietoisia siitä, niin kyllä se vähän ryydytti!
Ikinä en ollut Joensuussa aiemmin käynyt vaikka suku onkin itäsuomesta ja siellä päin on tullut matkusteltua. Ainut asia johon osasin kuitenkin kokemusten pohjalta varautua oli kuumuus! Itä-Suomi ja kesähelteet ovat yhtäkuin kuolema. Yritin siitä ystävilleni ennen reissua jo kertoa, mutta kuitenkin kävimme ostamassa kaverille sotrsit. Onneksi oli H&M auki, sieltä sai festarilipulla alennusta! Itse kävin pyydystää ison huivin, joka toimi älyhyvin istuma-alusena kaikkialla!

Jouensuun keskusta oli aika festarifiiliksissä myös, ei kuitenkaan viititty hyppää hevosajelulle, mutta näytti se hyvin ihmisiä kiinnostavan. Ja pakko sanoa että vessoja oli vaikea löytää. Ja ainoan sisävessa edessä jouduin odottamaan noin puolituntia. Sielä oli ulkomaalaisia.. värjäämässä hiuksia!
hmm... kukin tavallaa..




Festarialueelle oli todella helppo löytää ja kävellä. Joensuun keskusta oli hyvin iisisti suunniteltu, melkein vain pelkkiä suoria teitä. Rannekkeiden haun jälkeen turvatarkastuksen läpi. Olisin ajatellut sen olevan tarkempi, mutta eihän multa katottu ku kangaskassi eikä ollenkaan reppua. Hassua. Sisäänpäästyä näimmekin jo päälavan ja suunnistimme melko mututuntumalla paikasta toiseen ilman karttaa. Ensimmäisenä oli tarkoitus mennä katsomaan Jaakkoa, eli Liemistä. Hän esiintyi Rentolavalla jonka vieressä oli sopivasti ranta, ai hitsi olisi niin tehnyt mieli lähteä pulahtamaan, en edes tiedä syytä miksen mennyt! Huh kaiken sen tanssimisen, auringon, väkijoukon, laulamisen, hatunliimautumisenpäähän jälkeen se uiminen olisi ollut unelma! Tuota kuumutta ajatellen minulle tulee nyt jo hiki.


Huomatkaa! Tunnollisia faneja kuvassa!! Alppikansaa



Nesteytys. Tärkein asia festareilla! Enkä puhu vain kuvan nesteytyksestä. Huh, kuten kerroin Joensuun kuumuudesta, esiintyjien kuumuudesta ja siitä kaikesta kuumasta mitä vain mahdollista oli, juominen oli pakollista. Vesipisteille oli yleensä melko pitkät jonot, mutta liikkuivat todella nopeasti ja ahh mikä tunne se oli täyttää vattenpullo aivan jääkylmällä vedellä. Se oli ihanaaaa! Itse tanssin esitysten messissä kokoajan vesipullo toisessa kädessä, enemmänkin muistutuksena juoda. Osottautui hyväksi ideaksi! Iso lierihattunikin oli loppupeleissä hyvä valinta vaikka saikin pääni hikoilemaan. Vältyin siis pahimmalta auringolta, joka paistoikin kohtisuoraa ylhäältä.

Jos hetkeksi olisi kyse kuvan nesteytyksestä voisin kertoa, että tuo siideri oli koko päiväni ainokainen. Pitää paikkaansa! Vaikka minulla olisi ollut varaa ryypiskellä, ei vain tehnyt mieli. Voi olla myöskin kuumuuden ansiota. Toisaalta oli myös jees nauttia kaikesta ilman humalaa. Jäi hieman ihmetyttämään anniskelualueiden järkkärit. Kävimme muutamassa ja ekassa henkkareiden tsekkauksen aikana esimerkiksi ei kiinnostanut onko mulla hattu päässä ja lasit naamalla, myöhemmin paljon tarkempaa porukkaa. Juomat olivat melko hintavia, mutta palautettua tölkin sain euron pantin, ihan jepa!






Oh my GOD! Arvatkaa kenen vuoksi liput ostettiin! Arvatkaa ketä mentii jo tuntia aiemmin odottamaan, jotta pääsis melko hyvälle paikalle! Arvatkaa sitä kiljumisen, tanssimisen ja pomppimisen määrää! AHH ELLIE!
Ellie Goulding esiintyi päälavalla kuuden aikaan. Olimme tankanneet ruoalla ja vedellä itsemme ja valmiina riehaantumaan/ihanstumaan! Todellakin ihastumaan. Se nainen liikutti kroppaansa melkein seksikkäämmin kuin äänialojaan. Oli aivan upeaa! Ympärillämme oli paljon nuoria jotka olivat vartavasten tulleen kuuntelemaan Ellietä. Näimme screeniltä jopa eturivissä tytöt jotka olivat vieressämme junassa. Ajattelin, että olisimme olleen kuin oikealla keikalla, paitsi ihmiset aikalailla tanssivat paikoillaan, ei tullut tönimisiä mistään suuntaa, takaa ei painauduttu eteenpäin isona lössinä. Sain pidettyä tavarani jalkojeni juuressa paikoillaan ja tanssittua aivan rauhassa! Kaikki halusivat selvästi antaa toisille oman tilan. Tätä keikkaa me olimme odottaneet ja viimein se koitti! Välillä työntekijät suihkuttivat vettä yleisön päälle, ihmiset kiljuivat, minä kiljuin ja tanssiessa mielestäni oli parasta tämä virvoittava vesi sade. Vieressä olevani aikalailla vain seisoivat paikallaa, onneksi tiedän miten oma lantio liikkuu. Thank u Ellie, it was best ever! please come back =) niin hotti nainen!



Noihin tunnelmiin oli hieman haikeaa joutua lähteä kotia kohti, mutta kuitenkin mieli niin onnellisena. Pitkä ajomatka oli edessä, onneksi hyvä porukka matkassa ja peliäkin ehti katsoa!

Ens vuonna uuudestaaaan, sanon minä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: