sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Savanni nukahtaa...




Iltapäivä. Kuuma. Sunnuntai. Jätkäsaari. Kuollutta ja kuivaa, kuitenkin kasvavaa ja vihreää. Tämän rakennus erämaan läpi vaelsin työpäivän päätteeksi. Suuntana oli päästä yli sillan. Jäimme kuitenkin ottamaan muutaman kuvan äitini kanssa. Minulla on se ongelma, ettei minulla usein ole ketään henkilöä joka voisi ottaa kuvia minusta. Kurjaa on ottaa jatkuvasti selfietä ja peilinkautta tai itselaukaisimella, oikeasti en jaksa sitä! Sen takia useimmiten olen pitänyt myös tätä ammottavaa blogityhjiöhiljaisuutta. Haluaisin kuitenkin että kuvat jotenkin olisivat minua ja omanlaisia! Ongelmia useimmiten teettää kertoa kuvaajalle mikä visio minulla on. Saatuani visioni kerrottua toinen ongelma on ymmärtääkö kuvaava henkilö sen, eli mitä haettiin takaa. Kurjinta on huutaa toiselta puolta kameraa ohjeita ja viisas kuvaaja ottaa huutavasta kuvattavasta kuvia eli toisinsanoen en meinaa usein löytää kamerasta kuvia itsestäni jotka kelpuutan. Miksi mä voin ottaa muista kivoja kuvia, mutta miks niit ei saa musta? höh
Noh anyway.. hain aivan erilaista kuvausmeininkiä. Lopulta kun mistään ei näyttänyt tulevan mitään kävin ottamassa muutaman kuvan maasta ja sanoin mammalle voikko kyykistyä ja pitä tätä kameraa tässä melkein maanrajassa, mä meen tonne kävelee, ei tartte ku painaa kameran nappia. Ja tässä lopputulos. Kiitos ja kuittaus, ihanaa kun kuuntelitte ongelmani! Jos siellä ruudun toisellapuolella oisi innostunu kuvaaja näin yhtä harrastelijapohjalla kuin itsekin, ois ihanaa jos voitas lähtee kuvailee!! 




Mekko/paita: Janna by paitis
Housut: JC
Kengät: Seppälä 
Vyö... löytö

-AnnaPannari

1 kommentti:

Kommentit: