lauantai 6. syyskuuta 2014

"Vaikeampaa ymmärtää ranskalaista joka..."


Olen istunut nyt muutaman tunnin tämä bloggerin kirjoitusikkuna auki saamatta kuvien lisäksi mitään tehtyä. Asiaan voi vaikuttaa, että televisiosta tuleva elokuva vie keskittymiseni taikka se että en saa ajatuksiani kasaan. Tuntuu kuin sisällä olisi tyhjää joka ikinen kerta kun käännän katseeni takaisin tietokoneen ruudulle.
Puolituntia myöhemmin. Huomaan että tällähetkellä tarvitsisin äänieristetyn kopin, jotta kuulisin omat ajatukseni, jotta voisin luoda tasokkaampia lauseita. Korvissa soi Boys boys boys... ja telkun ruudulla tanssivat nahkapuvuissa miehet ja seuraavaksi kuuluu ranskankielen puhetta. Välillä en ymmärrä edes suomalaisia koomikoita, vielä vaikeampaa ymmärtää ranskalaista joka imitoi heidän omia teatterinohjaajia yms. Jotenkin I feel että mun ei kuulu saada ajatusta kasaan ja nahkapukuiset miehet pomppivat mielessäni loppu illan.

Eilen tunsi itseni ymmärtäneen ja havainneen jotakin. Spontaanisti päivä johti minut ystäväni kanssa Kiasmaan. Nuo eriskummalliset, mielenkiintoiset, ihmetyttävät taideteokset herättivät paljonkin ajatuksia. Pitäisikö hommata kattokruunu luista tai hiuksista, kuinka monta karkkia on mennyt lasten suihin, miten paljon voi huijata silmää.

Toivottavasti ajatukseni jatkuvat huomenna, välillä näyttävästi tarvitsee olla näitä välipäiviä. Aamulla on herätys kello viideltä töihin ja siitä suoraan Ateneumiin. Olen aivan alusta asti halunnut käydä katsomassa Tove Janssonin näyttelyn, tietenkin jätän sen näinkin viime tippaan. Huomenna on näyttelyn viimeinen päivä. Huomista odotellessa!

Nyt hetkeksi muotiaiheisen dokumentin pariin ja jossain vaiheessa pitäisi nukkuakin.

terkuin AnnaPanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: