perjantai 17. lokakuuta 2014

"...että tuulet puhaltais, uuden mahdollisuuden sais"









Kuidas käsi käib?
Taskussa ja takasin, taskussa ja takasin....

Oivallinen päiväristeily Tallinnaan. Olin iloinen päästessä viemään hyvän ystäväni Katjan Tallinnaan, jossa hän ei ollut ikinä käynyt. Tästä oli siis tulossa mielenkiintoinen matka. Suunnitelmissa oli kulttuuri, ei ryyppingi.

Yllättävän nopeasti tuo 2h laivamatkakin meni, istuimme samoilla paikoilla ja vain juttelimme. Ainut miinus oli keinuminen. En muista milloin olisi keinuttanut noin paljon, oliko kyseessä sitten merenkäynti tai että istuimme keulassa. Katjalle laivamatkakin oli 7 kerta elämässään, joten pahoinvointi oli ymmärrettävää. Varmasti itsekin olisin voinut pahemmin, ellen hieman olisi tottunut. 



















Positiiviseksi yllätyksi Tallinnassa oli lämpimänpää, jopa +7 kun Helsingistä lähtiessämme oli noin pari astetta ainoastaan. Ainut ongelma oli tuuli. Korvat olivat kokoajan jäässä ja eteensä ei meinannut nähdä kun hiukset hulmusivat miten sattuivat. Onni onnettomuudessa, meillähän oli melko vähän maissa olo aikaa, joten pidimme sen verran reipasta kiirettä että melkein vähän väliä tuli hiki ja hengästyminen. 
D-terminaalissa heti alkuun törmäsimme työkaveriini ja hänen kaveriin, siinä hetken rupatellessa havahduimme että kello käy. Ajatus oli suunnata heti vanhaan kaupunkiin, jotta Katja saisi nähtyä jotai oleellista. Koska olen jo moneen otteeseen rampannut tuota terminaali -- suoraan vanhaan kaupunkiin väliä eipä aikaa kulunut etsiskelyssä, enemmänkin pysähtelyyn. Oi kuinka suloinen Katja oli. Hän kulki puhelin kädessä, ja naama aivan henkarilla, kaikki oli niin jännää ja hienoa, jokaisesta asiasta oli otettava kuva, tietenkin! Suuntasimme suoraan näköalatasanteelle, ajattelin että sieltä hän saisi nähdä hyvin kokonaiskuvan kaupungista. 








Seuraava etappi oli syömään, kummankin vatsa kurni jo laivassa. Olen jokaisella tämän vuoden aikaisella Tallinnan reissulla käynyt samassa raflassa ja jatkoa seurasi. The Dubliner oli loistavasti matkamme varrella, siinä vapauden aukion kulmilla. Olisitte nähneet Katjan ilmeen kun pyysimme laskun! Hän oli ihmeissään kuinka lasi punaviiniä ja ateria ankkaa voi maksaa vain 12e, tai ylipäätään että sai ankkaa alle 10e hintaan! Minunkin annos oli mainio! Olisin onnellinen jos pääsisin syömään edes kerran viikossa ulos, harmi etten asu Virossa, melkein voisi syödä joka ilta ulkona! ahh se olisi luksusta!

Paluumatkalla ehdimme kuin ehdimmekin pyörähtää ostoksilla vaikka annoimmekin aikaa ruokailulle reippaasti. Löysimme kummatkin erilaiset mustat paidat ja erilaiset valkoiset neuleet, Pull and bear, thank you! Nyt on taas jotain uutta ja ihanaa mitä tälläpuolen lätäkköä ei myydä!
Muista ostoksista iloisesti jo mainitsinkin aiemmin! Uusi ripsari ja rajauskynä. Nämä olivat sitten ostoksia paluumatalla laivasta. Päätimme ottaa hytin paluumatkaksi niin pääsi makaamaan jos matkapahoinvointi taas yllättäisi ja samoin ei tarvinnut vahtia tai kantaa tavaroita kun kiersimme laivaa ja kävimme ostoksilla.

Laivan ostoksia ajattelin hieman lähteä tänään tuhoamaan tuonne keskustaampaan, ystäväni viettää synttäreitään. Ulkona on kuulemma yöllä tosi kylmä eli te ja minä voisimme pukeutua sen mukaisesti aivan varmuuden vuoksi!

-Anna

Ainiii en tiiä mistä tää tupsahti mielee mut ei huhhuh aika kulkee nopee, tääki tuli jo 2004!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: