tiistai 7. lokakuuta 2014

"Mitä tästä elämästä tulee..."







Jotenki tää syksy on mulle aika rankkaa. Vaikka se osottautuu sellaiseksi joka vuosi, nyt on aivan erilainen syksy.
Okei, uutta ja jännää se aina tuo tullessaan, kuten tuo uusi koulu. Hieman jännittää, mulla on elämäni ensimmäinen näyttö edessä ke-to, mutta ei sitä kuulemma kannata stressata. Oonha muutenki ollu tunnollisesti koulussa, kait sieltä jotain pitäisi olla tallennettuna muistiin.
Tuntuu ettei aikaa riitä tarpeeksi lepäämiseen. Viikonloppuna olin töissä ja huomenna taas suoraan koulusta iltavuoroon, nukkumaan pääsen ehkä kahdentoista aikaan ja seuraavana aamuna kuudelta herätys. Olen siitä ollut hyvin kiitollinen isälleni, että hän on suostunut lainaamaan autoa minulle hyvin paljon, aamuisin tuo aivan lännestä tuonne itään matkustaminen ei ole mitään nannaa... 

En ole kovin syvälle omaan henkilökohtaiseen elämääni mennyt täällä blogin puolella taikka tarkemmin ajatuksiini. Aina ennen ajattelin, se että pidän blogia on myös samalla terapiaa itseni kanssa ja omien asioiden vatvomista. Kuitenkin niin ei ole enää toteutunut ja kynnys jutella aivan kaikesta julkisesti on melko suuri. 

Moni blogin lukija tietääkin, että erosin melko pitkästä suhteesta keväällä. Nyt kun syksy tosiaan on täällä olen entistä enemmän joutunut keräillä itseäni. Onko se tämä pimeys, väsymys, yksin vietetyt päivät ja illat vaiko ajan kultaamat muistot... en tiedä. Muutamia vuosia sitten tänä kyseisenä päivänä olin vielä lukiossa, nuorempi, spontaanimpi ja huolettomanpi. Asiat kulkevat eteenpäin, vaikka muistot pistävätkin usein kyyneleet valumaan. Ikinä ei voi olla täysin varma mistään. Tuolloin kolme vuotta sitten en tiennyt mitä tästä elämästä tulee, nyt kolme vuotta eteenpäin en tiedä mitä tästä elämästä tulee...
...Sitä odotellessa.

Tämän halusin jakaa teidän kanssanne, koska olen jo jonkin aikaa jännittänyt mitä tästä päivästä oikein tulee. 

Anna 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: