lauantai 27. joulukuuta 2014

UNI


Vaikka kuinka uusi peittoni on vienyt uneni uudelle tasolle ja nukkuminen maittaa niin kovasti että oli tänä pakkasaamuna pakko kerrankin nousta hieman aiemmin. Joulun vietto pikkuhiljaa alkaa olla jo takana, eilen söin mielummin itsetehtyä pizzaa kuin samoja jouluruokia mutta joululomalla lepäämisestä en luopuisi mistään hinnasta. Valitettavasti huomenna takaisin töihin, joten täytyy oppia ettei päivätolkulla voikaa nukkua, mihin tämän aamun herätys oli oikein oivallinen. 

Oi kuinka olikaan virkistävä sää. Itse olin onnellinen "perhekalleidestani", takista joka on monen mutkan kautta saanut nimekseen hemulitakki. Isoäitini antoi sen minulle varmaa 10 vuotta sitten, se on lämpimin takki jonka omistan, eli joka pakkaskelin pelastus! Hemulitakki päällä ja hattupäässä suunta tänä aamuna oli Kaapelitehdas.

Viimeksi käydessäni Kaapelitehtaalla Design Marketissa tuli minua ja äitiäni vastaan hauskasti pukeutunut ja meikattu nainen pilvi päässä. Eihän se tietenkään oikea pilvi ole, sen tapainen enkä osaa kuvailla mistä se tarkkaanottaen oli tehty. Hän jakoi lappuja ja kutsui tulemaan katsomaan esitystä talvella. Minun onnekseni sain joululahjaksi kaksi lippua kyseiseen Talvisirkukseen, jonka  aiheena oli Uni, joka oli Hurjaruuth -teatterin esittämä.


Saavuin ystäväni ja äitini kanssa (joka oli saanut siskolleni suodun lipun käyttöönsä) hyvissäajoin paikalle. Sisääntulo ovesta tuoksui Pannuhallin kahvilassa vastapaistettu pulla. Tunnelma oli kaunis ja mystinen tuon lämpimän ja turvallisen pullantuoksun lisäksi. Emme oikeastaan kukaan tienneet mitä odottaa. Monet naapurimme olivat onnistuneet osumaan samaan näytökseen ja tiesivät kertoa aikaisimmilta vuosilta millaista on ollut ja kuinka kovasti ovat tykänneet, ehkä talvisirkuksesta tulisi minulekin perinne.



Ja ei pelkästään ehkä vaan toivottavasti!
Istuimme meilkein kohtisuoraan esityslavaa päin, ihmeen kaupalla saimme siis loistopaikat. Hieman olin ehtinyt tutkia esitystä heidän nettisivuiltaan, kaikki ei ollut pelkkää yllätystä. Shhh ja se alkoi! Uni, jatkuva, vaihtuva, unissakävelijä, haaveet, pelot, naurut, itkevä lapsi... uneen liittyy paljon. Ja se esitettynä trapetsilla, valoilla, köysillä eikä edes tukivaijereilla sai välillä sydämen tykyttämään jännityksestä ja toisinaan silmien suurenevan hämmennyksestä. Taustalla säesti live orkesteri.


Sirkus on jotain niin uutta joka kerralla, jännittävää, pikkaisen vatsanpohjalla kutkuttavaa ja vapauttavaa. Jos minulta kysytään saa minut raahata sirkukseen toistamiseenkin, ei vain lapsenmielisyyteni vuoksi, tulisin sinne katsomaan ihan aikuisena kuten tänääkin, nauramaan ja ihmettelemään, aina saa ihmetellä. Ehkä omat unenikin heräävät jossain todellisuudessa eloon, ainakin ne maittavat sen uuden peiton ansiosta paremmin joten saattaa olla että ensi yönä lennetään taas kuten lapsena.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: