perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pikkuwaak ja Seurasaari


Wääk wääk, ei ole ollut lokkeja suuri ikävä. Perjantait ovat yleensä nuorille sellaisia päiviä kun äkkiä töistä ja koulusta kotiin valmistautumaan illan juhlintoja varten. Viime perjantaina teimme retken Seurasaareen, sopivaa vaihtoehtoista tekemistä! Kevät pikkuhiljaa puskee itseään nuppuina ja vihertävänä nurmikkona esiin, mutta vielä viikko sitten oli melko harmaata, tietenkään se ei hatannut retkeä. 





Tarkoitus oli lähteä moikkaamaan saaren pikkuasukkeja. Muutama kurre tuli löydettyä vaivalla, vaikka olimme ostaneet heille kokonaisen pähkinäpussin taisi suuriosa mennä omiin nassuihimme. Tämä söpö kaveri löydettiin jo alkumetreillä, kiltisti se tuli hakemaan pähkinän jota meni kauemmaksi jyrsimään. 



Seurasaaressahan on vaikka mitä jännää. Kesällä pääsee naku-uinnille ja poimimaan mustikoita. Ihmettelimme kovasti olivatko mökit vaihtaneet paikkaa kun kaikki ei vaikuttanut niin tutulta, vai alkoiko siitä olla jo kauan kun tuolla on seikkaillut. 




Oravat ja linnut, oli syy retkelle. Kauan etsittyämme löysimme sorsapariskunnan joille heitimme leipää, mutta kappas kipittivät kauhiata vaihtua myös hanhet apajille. Tämä hanhet löytyivät aina sieltä missä olimme löytäneet uuden ruokkimis paikan, jotenkin ne osasivat tupsahtaa paikalle. 










Lokkeja minulla ei ole ollut ikävä. Kiersimme saaren ympäri ja toiselta puolelta löytyi lisää sorsia, mutta mukana tulivat lokit. Kunnol lintupartio lensi ja syösyi ruoan kimppuun, se oli pelottavaa. Kuten mainitsin samoista hanhista he löysivät paikalle yhtä nopeasti. Suureksi iloksemme tapasimme tämän pikku waakin, vieläkin oli epäselvää mikä lintu se mahtoi olla, kun omista lintubongaus ajoista alkoi olla jo aikaa. Kuka on tämä meidän ihana pikku waak? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: