lauantai 2. toukokuuta 2015

Sateinen Tallinnan reissu




Ompelimoni oli kiinni nyt vappu viikolla melko monta päivää. Mallimestarilla oli muita töitä ja matka edessä, joten sain muutaman vapaa päivän itselleni. Tästä etukäteen kuultuani päätin varata matkan keskiviikoksi Tallinnaan. Mielessä ei ollut ainoastaan juhlajuotavien hakeminen. Meillä oli viime Tallinnan reissulla  jäänyt maissa käyminen väliin, joten nyt oli otettava uusi yritys! 








 Mielessäni alkuun oli perinteinen Vanhan kaupungin tutkiminen, valokuvausta, seikkailemista. Tietenkään ei suunnitelmat yleensä mene kuten toivoisi ja meille osui reipas sadekeli. Onneksi oli tuulipuvuntakit ja sateenvarjot mukana. Kuitekin sateen vuoksi emme lähteneet ylimääräsiä kävelemään. Päivä lähti käyntiin kauppakeskuksesta toiseen reissaten. Ostoksia tuli tehtyä ja sopivasti herkuteltua!

Sade vaikuitti paljon, koska täytyi keksiä tekemistä sisätiloissa ja kaupat alkoivat jossain vaiheessa kyllästyttää. Olin äidiltäni kuullut KGB museosta, joten lähdimme ottamaan selvää pääsisikö siellä käymää.

Museo sijaitsee siis Viru hotellissa, kerroksessa joka oli neuvosto ajalla hyvin salassa. Museoon pääsee ainoastaan kierroksille jossa opas kertoo museon tarinasta. Onneksemme osuimme sopivaan aikaan paikalle ostamaan lippuja, juuri kun suomalainen kierros oli alkamassa. 







Museossa opas kertoi KGB:n vakoilusta Viru Hotellissa ja muutenkin Tallinnan ja Viru hotellin historiasta. Tykkään kovasti historiasta. Meillä on ompelimossa melkein kerran päivässä pieni historia katsaus, olin hyvin innoissani tästä museosta varsinkin kun on aina kuullut tästä paikasta.
Äitini on kertonut minulle jonkun verran millaista neuvosto aikaan oli olla Tallinnassa käymässä. Hekin ovat nukkuneet Virussa muttei osanneet kertoa mitään tarkempaa tarinaa sieltä, tietenkin hekin olivat jossain määrin tietoisia vakoilun mahdollisuudesta.







Museossa näytettiin KGB:n käyttämiä vakoiluvälineitä, kerrottiin heidän toimitavoistaan ja muutenkin tuon aikaisesta Tallinnasta. Oppaamme oli aivan mahtava. Hänen suomenkielensä oli erittäin laaja ja hyvä, hän osasi kertoa historian ja tapahtumat todella hyvin ja hyvin mielenkiintoisesti!
Mieleenpainui tarina valoiluista jonka todenperää ei tiedetä. Hän kertoi, että tarjoilija olisi ravintolassa vienyt eräänseen pöytään tuhkakupin. Miehet pöydässä olivat ihmetelleet tuhkakuppia koska eivät tupakoineet ja siirsivät sen seuraavaan pöytään. Vähän ajan kuluttua tarjoilija tuli takaisin ja siirsi tuhkakupin takaisin miesten pöytään. Miehet siirsivät sen toistamiseen. Lopulta tarjoilija toi tuhkakupin vielä uudestaan takaisin ja käski että sen pitää olla pöydässä. . Voiko olla, että heitä kuunneltiin pienen mikrofoonin kautta vai oliko pöydällä vain oltava tuhkakuppi..? 


Jos sade yllättää Tallinnan matkalla, ehdotan kovasti käymään tässä museossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit: